Aamulla herätessä fiilis oli, että ..tut tässä viitsi mihinkään lähteä. Minkä hemmetin takia lähtisin polkemaan vettä ripsivään keliin 40 - 60 km? Fiilistä kuvaa ehkä Lapinlahden Lintujen oheinen biisi kohdassa 1.20 -> http://www.youtube.com/watch?v=28-iNjYbG5Q
Tykkään kuitenkin liikkumisesta ja olisihan se hienoa olla oikein hyvässä kunnossa ja etsiä rajojaan. Käytinkin siinä sitten elämänkokemustani ja kyllähän se ratkaisu löytyi niin että oli kiva lähteä liikkeelle.
VINKKI 1: Kuntoilun pitää olla kivaa ja rentoa.
VINKKI 2: Realistiset tavoitteet!!
VINKKI 3: Palkitse itsesi
Eli muutin plania niin että päätin fillaroida 21 km (eniron karttapalvelun mukaan) päässä olevalle huoltsikalle ja vetäistä siellä kunnon munkkikahvit ja lueskella päivän lehden. Päätin myös, että jatkossa voin syödä aina pekoni&kananmuna aamiaisen ko. mestassa jos sinne vain poljen.
Menomatka meni ihan kivasti vaikka vähän ripsi vettä. En ole moisia lenkkejä fillarilla juuri vetänyt ja muutenkin fillaroinut tänä vuonna vasta tosi vähän niin lähdin aika varovaisesti liikenteeseen. Tullessa alkoikin sitten satamaan ja kastuin aika kivasti ja kylmäkin vähän tuli, mutta matka ei tuntunut paljon missään. Matkaahan voisi polkea varmaan paljonkin enemmän, mutta yksin se on aika tylsää ja äkkiseltään persekin tulee kipeäksi..
Menomatka 21 km, aika 52 minuuttia, keskisyke 135
Tulomatka 21 km, aika 54 min 40 sekuntia, keskisyke 147
Tulomatkan korkeampaan keskisykkeeseen vaikutti varmaan kahvin ja munkin lisäksi tankattu schillivoileipä eli vähän turhan reipas safkaus välillä, kastuminen ja viima varmaan vaikutti myös + tietty se että lähtöpaikka oli näköjään selkeästi korkeammalla kun tulomatkalla oli paljon enemmän ylämäkeä.
Fiilis: fyysisesti ei pahakaan, henkisesti vähän yksitoikkoista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti