Tuumailin tuon edellisen postauksen jälkeen että ei siinä taida olla mitään järkeä yhdistää liiaksi samaan reeniin pikajuoksu- ja vauhtikestävyysreeniä. Jos vedän pikajuoksuvetoja niin ei niitä uskalla nykykunnolla tehdä montaakaan ennen kuin alkaa riski loukkaantumiseen nousta. Puhumattakaan siitä että tekisi pitkiä vetoja alle.
Fiksumpaa taitaa olla että teen kentällä pikajuoksuvetoja, mutta tekisin nyt alkuun pitkiä vetoja. 100 ja 200 ja lisäksi 400 m joka olisi jo vauhtikestävyyttäkin. Intervallit tekisin sitten lenkillä. Voisin harkita myös mäkivetoja. No. se siitä.
Tänään heräilin aikaisin aamusta ja lähdin kävelemään&hölkkäämään salille. Hivenen turhauttaa kun jalat oli nilkoista ja sääristä vähän tönköt. Ilmeisesti viikonlopun kävelyt ja eilinen kävelemättömyys oli yhteisvaikutuksena huono. Kumma kun noi jalat ei meinaa tottua iskuun. No. Kärsivällisyyttä tässä tarvitaan että jalat tottuu iskuihin. Uskon että iltapäivällä ei varmaan enää mitään isompaa tunnu. On mulla aikaisemminkin ollut samaa vikaa.
Salilla tein yhden koko kropan kierroksen n. 50-55% vastuksilla. Iltapäivällä ajattelin käydä tekemässä toisen kiekan ja ehkä mavea.
EDIT: kävin tosiaan ip vaihtamassa lenkkikamat salilla ja ennen sitä tein yhden koko kropan kierroksen n. 20-25 liikettä, 10 toistoa, vastus keskim. 50-60% maksimista. (prässin tein 100 kg ja etukyykyn 50 kg) Lopuksin tein raskaana liikkeenä maven (mullahan tosiaan painot on n. 10 cm maasta ja teen lähinnä selkäliikkeenä noston) alkuun lämppäreitä 60 ja 90 ja sitten 8*120, 5*140, 1*160 ja 3*140 + muutama sarja 90 ja 60 jäähdyttelyä. Tein myös jotain 10 minsaa soutulaitetta. Lopuksi kävelyhölkkäsin himaan. Vähän harmittaa mutta tulessa noi nilkat ja säären alaosat nytkin oli. Täytyy huomenna mennä duuniin autolla, mutta täytyy yrittää nyt juoksennella säännöllisemmin jotta jalat tottuva monotoniseen iskuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti