Tuossa fillaroidessa oli taas aikaa ajatella. Mietin vähän reenaamistani ja tavoitteitani.
Ensimmäisenä siinä polkiessa tuli mieleen että tämä liikkuminen on oikeasti tosi mukavaa, kun ei tee hampaat irvessä. Nytkin oli ihan mukava keli vaikka olikin pilvistä ja aurinko ei paistanutkaan. Ennemmin sitä polkee ja kokee fyysistä mielihyvää, kuin pyörittelee papereita kaikenaikaa.
Mutta niistä tavoitteista.
Tuumin että oikeastaan on ihan tyhmää laittaa tässä vaiheessa mitään kilogrammoja, minuutteja, metrejä tai muuta sellaista tavoitteeksi. Jos miettii mitä oikeasti tavoittelen niin pohjimmiltani tavoittelen sellaista olotilaa mikä oli viimeksi lapsena kun olin todella hyvässä kunnossa. Eli pystyy tekemään monenlaista liikuntaa, joko pitkään ihan kovallakin teholla tai lyhytkestoista täysillä ja palautuu käytännössä aina päivässä. Jos tuota tavoittelen niin kiloihin ja sentteihin tuijottaminen on typerää.
Nyt tämä kesä kannattaa panostaa suoritekertoihin ja totuttaa elimistö monipuoliseen liikkumiseen. Mahdolliset suoriteparannukset tulevat sivussa. Nyt luodaan pohjaa ja mikäli motivaatio pysyy vain hyvänä niin todellinen harppaus tulee tapahtumaan talvella, joka on kautena paljon pidempi. Ja oikeastan sillä harppauksellakaan ei ole niin väliä. Itsellenihän tässä kuntoilen. Vaikka tulokset eivät paranisikaan niin jos saan helpotusta ressiin, hyvän olon ja enemmän energiaa ja onnellisuutta niin eikö se ole paljon tärkeämpää kuin tulokset..:)
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti