sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

onnistumisen elämyksiä ja psykologiaa..

Nyt istun jo kotona. Maalla oli oikein mukavaa ja ahkeroin tänäänkin kivien keruussa noin 5 tuntia. Oikein mainiota hyötyliikuntaa. Toivottavasti huomenna ei ole mikään paikka kipeänä, mutta en mitään suuria kolotuksia odota. Vähän huomaan että pebaan kiinnittyvät lihakset.. onkohan ne pakara vai reisilihakset? .. niin niiden päät on vähän arat. Mutta eiköhän ne huomiseksi palaudu.. Anatomia on vähän hukassa niin täytyykin yrittää seuraavaan kertaan katsoa mikä lihas on kyseessä.

Sellainen positiivinen onnistumisen elämys tapahtui että eilen illalla kun menin nukkumaan koin itseni vahvaksi.. Se oli sellaista aitoa fyysisen työn tuottamaa mielihyvää ja onnistumisen kokemusta. Tuollaisen positiivisen kierteen mielellään kuntoillessa pitäisi.

Nyt relaan vielä vähän ennen nukkumaan menoa ja nappaan huiviin vähän sitä vitamiinivalmistetta ja syön iltapalaksi ehrman rahkaa ja marjoja tms. Vaikka kello on jo paljon niin taidan vielä katsoa nettisuosikkisarjaani Tähtiporttia jakson verran. Netistä tulee nyt uusia (vanhoja) jaksoja joka päivä ja se jengi jaksaa riemastuttaa kerta toisensa jälkeen..:)

2 kommenttia:

  1. Mitä sä muuten teet niillä kivillä, jotka roudailet sieltä pellolta pois?

    Hyvää tommonen "huomaamaton" reeni. Ei tuu liikaa ajateltua mitään niin saa paljon aikaan.

    VastaaPoista
  2. Joo. Mä olen ehkä sen tyyppinen, että tarviin jonkun "järkisyyn" liikkua ja kuntoilla. Ainakin jos pidemmän aikaa tekee. Sen takia tykkään hyötyliikunnasta.

    Ne kivet menee kiviraunioon (suomeksi kivikasa) / osa tienpohjaksi. Kummasti routa nostaa niitä kiviä aina pintaan vaikka noiltakin pelloilta kiviä on kerätty vuosikymmeniä. On niitä kuitenkin vähemmän kuin silloin kun olin pikkupoika..

    VastaaPoista